On ollut aika hulabaloovuosi. Viime kesänä meille tuli extempore koiranpentu ja sitä ihmetellässä sit menikin kesä, syksy ja talvi.




Syksyn ja tämän kevään aikana myös tuli haudattua kaksi setää puolen vuoden sisään, odoteltua kun avomiehen eno teki kuolemaa ja ihmissuhteet on muutenkin menny vähän päin prinkkalaa, osin koiran takia mikä on vähän huvittavaa. Mutta niin kai se on, että koira on ainoa tapa valita sukulaisensa.  Masennus on myös vellonnu päässä aivan liikaa. Oikeestaan koko vuoden aika on menny aika alamäkeä. 

Nyt sitten on viime viikot vainonnut käsittämätön väsymys. Kilpparit pitäisi olla kunnossa (joskin siitä on jo aikaa parisen vuotta), mutta ensi kuun terkkarikäynnillä yritän saada uusintakokeen. Siihen asti popsin rautatabuja, josko hemoglobiinit ois taas maan alla.  Tää ei ole mitään "en ole saanut yöllä unta"-väsymystä, vaan jotain aivan muuta. Kun mä "sammun", mä saatan nukkua vain 10 min mutta herätessä se tuntuu siltä kuin oisin nukkunut viisi tuntia, mutta ei ollenkaan virkeä olo.  Todella hankala selittää edes Delelle, että en tiedä sit miten selitän terkkarille.. 

Nyt keväällä muutettiin uudelle asuinalueelle hienoon asuntoon. Tää on tämmönen "oikeiden ihmisten asuinalue" ja melkein hiljalleen voisin uskaltaa sanoa, että tää asunto taitaa olla se koti.  Ei se loppuelämän koti, mutta koti. Ei asunto, eikä kämppä. En ehkä osaa kodiksi kuitenkaan vielä sanoa, joten menee nimellä asunto, kämppä tai Petäikkölä. Oikeestaan ainoa hyvä asia hetkeen mun elämässä, mutta riittää täälläki vastoinkäymisiä sun muuta. 

Vanhan kämpän lähipurkki ei muuten antaudu, ei sitten millään. Nyt en ole kyllä AIKOIHIN edes käynyt yrittämässä, kun iski jo vihaturhautuminen. EI VOI olla niin vaikea peruspurkki..

Pari kuukautta tässä ehti kulumaan, ennenkuin saatiin käytyä vajaan kilsan päässä oleva(t) kätkö(t). Tässä ihan lähituntumassa on ainakin..öh..neljä kätköä, enemmänkin todnäk. Yhden päällä ollaan tietämättämme koko tää kaks kuukautta tanssittu koiran kanssa... Sitä ei kyllä enää löytyny, olisiko jästitty. 

Tänään tosiaan jossain klo 20 taistelin taas sohvalla väsymystä vastaan. Olin vakaasti päättänyt, että en enää nuku yöunien ja klo 10-12.30 ja 18-19.30 koomailun lisäksi yhtään. PAKKO saada kohdilleen vaikka sitten väkisin. Todennäkösesti "väkisin" ei taas kuulu mun aivojen sanavarastoon mutta yritystä on. 

Koira on isän luona maalla, tulee huomenna. Deletykselle manguin, että mennään kauppaan tai jotain, että en sammu taas. Jossain välissä sit hoksin hihkasta että "GEOKÄTKÖT!". Äkkiä työhousut jalkaan, huppari niskaan, maiharit jalkaan pitkästä aikaa ja reppuun muutama lyijykynä ja miehen töniminen ulos. Ulkona on ollut hyvin viileä ja sateinen keli, mutta melkeinpä hyvä vaan kun tuntui ekaa kertaa kolmeen päivään että saan happea. Toki mä olen ulkona hyppelehtinyt, tänäänkin kävin kaupassa (n. 3km yhteensä) pyörällä ja vieraitakin kävi, mutta silti tuntu että heräsin vasta äskettäin. 

Marssittiin ensimmäiseksi tutulle paikalle, joka taidettiin bongata jo heti alkuunsa. Mietiskelin joskus ekoilla käyntikerroilla, että voisi olla hyvä geokätkön paikka (ei ole kätköily poistunut aivoista, vaikka tauolla olenkin ollut :D ) ja tänään sitten napsahti aivoihin että siellähän ON purkki. Herraisä. 

Mutta ei. Nyt ei ollut purkkia. Purkin pitäisi kuvienkin mukaan olla isohko, mutta ei sitä löytynyt. Kävin koluamassa läheisen ojankin, että onko joku idari nakannut sen sinne mutta ei löytynyt mistään mitään. Paitsi roskia. Viimeisin loggaus netissä paljasti myös, ettei alkukuustakaan (jos oikein muistan) ole löytynyt. Kamala, kun huomaan että on ihan hukassa sanastokin.. kai sitä nyt loggaukseksi sanottiin? Pitää melkein mennä sänkyyn geosanaston kanssa. 
Yksi jästi pääsi hieman yllättämään, mutta onneksi ei oltu IHAN maassa möyrimässä. Ei kuultu yhtään, tai siis mä en puolikuurona kuulekkaan, että joku kävelee ja sateisuuden takia tuntui vähän "mahdottomaltakin" että joku muukin köpöttelisi metsässä mutta näköjään. Hieman vaikutti kummastuneelta, mutta ehdin jo hätäselityksenä keksiä että etsiskellään kihlasormusta. Onneksi ei kuitenkaan mitään kysellyt.

Seuraava kätkö ei ollut olleskaan kaukana. Joskin me talsittiin sinne metsän läpi. Keväämmällä sama polku pakotti meiät kääntymään, kun oli mutaliejua ja pimeä yllätti. Nyt oli ihan hauska reissu, mitä nyt vähän märkä. Näytin idiootilta, kun kävelin kädet suoraan ylöspäin sojottaen kun yritin olla mahdollisimman laiha ettei ihan kastu. Saniaisia paljon.  Tämän kätkön kuvauksessa varoiteltiin punkeista. Voitte arvata kahdesti, kutisinko koko loppuretken ajan lukemisen jälkeen. Olin varma, että housuissa on joku joka ryömii, vaikka housut on sellaset että ihan noin vain ei kukaan pääse sisään. Mutta kun Dele(tys? oon jo hänenkin nickinsä unohtanut...) ei nähnyt päältäpäin mitään, niin tottakai seuraava vaihe niskan/päänahan/kasvojen kutinasta on siirtyä kutisemaan vaatteiden alta. 

Mut oli ihan hienoa metsikköä. Pahoittelut, että kuva(t) on päin prinkkalaa. Otin iPhonella, lähetin sähköpostiini ja esikatselussa näytti olevan oikeinpäin mutta Vuodatukseen lataamisen jälkeen tapahtui jotain mystistä. Koska en kahdessa sekunnissa keksinyt, miten nämä käännetään (tai voiko edes kääntää), angstaan ja annan olla noin.

Tämä ei ole "lähelläkään" kätköä, mutta ohitimme.

Itse kätkö oli todellakin vaikuttavalla paikalla, ainakin näin ituhipin mielestä. Kätköä etsittiin, varmasti monen muun tavoin, ensin siitä "ilmeisimmästä" paikasta. Vaikka olin lukenut vinkin, tajusin ratkaisevan sanan vasta kun Dele oli kätkön löytänyt. Ei me montaa minuuttia paikalla aikaamme kulutettu, mutta kätkön löytymisen jälkeen lukasin jostain syystä vinkin uusiksi ja totesin "Daa". Sanotaanko, että JOS olis tullut käytettyä aivoja (Dele ei vinkkiä lukenut ennenkuin viime hetkillä) niin olisin ehkä hoksannut olla tunkematta edes iPhonea epämääräisiin koloihin. Tapanani siis on kuvata kolot videolle, ennenkuin työnnän summamutikassa käsiäni sinne. Jotain olen ehkä oppinut kissojen kanssa eläessä... *köh* 

Kätköä lähellä on kelo. Tykkään hirmuisesti keloista ja halasin tätäkin tapausta kun kerran vierestä mentiin. Mies taas vähän aikaa katseli mun kelonrutistusta ja totesi että "Kohta tippuu tikka päähän". Punkkeja ei ehkä matkaan tarttunut, mutta muurahainen puri äkäsesti peukalon ja etusormen välissä olevaan nahkaan.

Kolmas kätkökään ei olleskaan kaukana ollut, mutta sijaitsee "julkisella" paikalla. Tälläkin kertaa kätköä lähellä oli kymmenkunta autoa pysäköity, joten eipä tullut sinne menosta mitään. Käveltiin sitten kotio, aikaa taitaa kävelyyn kulua 5-10min joten eipä mikään mahdottumuus hakea sitten kun koiran kanssa paikan ohi seuraavan kerran kuljetaan. 

Lenkkeilypaikat&maisemat on täällä ehkä hienot. Tässä kuva väärinpäinmaailmastamme. Selitän kuvaa sillä, että lähellä tuota sijaitsee ojan yli menevä lauta, jossa lukee Wonderland ---> 

Vielä taitaa hieman kauempana, mutta lähellä silti, olla muutama kätkö. Sitten pitää taas siirtyä varmaan perusperkelepurkin pariin tai katsella, onko keskustan tuntumassa jotain löytämättä jos koiran kanssa heittäisi jonkun päiväkeikan. 
Sen perusperkeleen, joka vihaa mua eikä antaudu.  Tulee ehkä samalla käytyä vilkasemassa, miten vanha kämppä jakselee. Pekka Peruspurkkina se tunnetaan yleisesti. 

Vanhat kuvat ei näköjään näy. Selvitän asiaa, jos jaksan.
 

edit: Herraisä, pari vuottahan mulla taukoa on ollu vissiin blogissa. Tuolta blogin oikeasta kulmasta huomasin vuoden 2011 ja mä en tajua mihin vuosi 2012 on KOKONAAN hukkaantunut...
Voi pyhä hlvetti.. piti ihan käydä katsomassa logeista, että mitenkäs mun kätköilyt menekään, tuli olo että en ehkä ole kaikkea blogiin kirjoittanut (tuskin on ollut kirjoitettavaakaan)  ja kieltämättä nyt on olo että vaikka 2012 olen 8 purkkia (ja perusperkelettä) nuuskinut, tuo vuosi on mennyt hujahtamalla ohi.. En voi uskoa, että aktiivisin aika oli 2011, mä niin muistan ne tonkimiset ja kaikki :/
Pitäisi lukea noi vanhat kirjoitukset, että pysysin kärryillä, mutta nyt-ei-vaan-pysty. 

Hetki piti toljottaa, kun näytti löydetyksi myös Iisalmea. Oli totaalinen WTF-hetki, ennenkuin muistin että Deletyksen vanhemmille mentäissä kaivelin appiukkokokelasta odotellessa nokkosia uhmaten Iisalmen asemalla olevan purkin esiin. Siitä sit kärsinkin vajaa 100km nokkosien pistoista koivissa. Haapajärvellä ei sit näköjään olekkaan tullu käytyä purkkeja etsimässä. Tylsää. Huomaa kyllä, että on vuosi mennyt aika usvassa kun en meinaa muistaa mitään, mutta sitten kesä 2011 on kyllä päässä. Älytöntä. Vihaan masennusta. Ei tule mistään mitään, enkä ole käytännössä päässy elämässäni varsinaisesti eteenpäin kahden vuoden aikana. Ei ammattia eikä mitään, paitsi vähintään vuoden terapia alkoi viime vuonna joulun alla. Jeh. Mutta valivali, elämä on. NYT voisin mennä nukkumaan. 

Tein myös kätköilystä Power point-esityksen koulutuksen äikkä 3-tuntia varten, pyysin harrastajilta materiaalia ja kuvia ja sainkin niitä. 
Harmi vain, etten päässyt missään vaiheessa sitä esittämään, koska koulutus meni..no..päin honkia kun se ei tarjoa oikeestaan mittään. 
Nyt tänä vuonna aloitan "uudestaan" kun ensin oli lukkari ja muita juttuja säädetty. Muistitikulla on vielä esitelmä, mietin että julkaisenko netissä vai en. Nettiin tosin julkaisisin riisutumman version, vähemmän (valo)kuvia. Ensin se kyllä pitäisi tarkastuttaa jollakulla ammattilaisemmalla etten ihan puutaheinää puhu.

Samalla myöskin suunnittelen ensimäistä omaa kätköä. Nimi on, mitään muuta ei sitten olekkaan eli tästä on hyvä jatkaa :D  Paikkakin voisi olla, mutta luulen että siellä jo on kätkö tai parikin koska on tässä ihan lähellä ja upia. Mun lempparipaikkoja täälläpäin.  Poikakaverilta kyselin, että osaako se auttaa koordinaattien kanssa ja kuulemma osaa, joten ei vissii hätiä!
 

Odotan innolla kesää, koska todellakin aion ottaa kuvitellun tavoitteeni kiinni heti kun pakkaset loppuu. Viime kesän 19/20 kätköä-saldo on..eeh..
 

Haapajärvellä varmaan myös tulee käytyä ratsaamassa kätköt. Tarviiko edes sanoa, että taas synttärit joilta suunnittelen karkaavani? ;-P  No, ei ehkä onneks tarvii karata koska aiotaan olla pidempäänkin siellä. Tai mä aion, en tiiä sit aikooko poikaystävä perheensä kanssa olla :D

Mutta ensi kesän tavoitteet on aika selvillä, elokuussa tosin sitten varmaan opiskelemaan ponkasen  ja se on vähä harmi kun juurikin elokuussa tykkään seikkailla eniten. 

Kyllä tää harrastus sinänsä tuntuu vievän mukanaan, koska todellakin näin "lusmuaikanakin" pyörii päässä paljon. Foorumilla en paljoakaan käy, lähinnä aina sanomassa jotain ja sit taas katoan. Perinteistä..

Tai olisihan tässäkin toki, jos mä kävisin kätköilemässä. Mutta ei! 

Erräällä keskustelupalstalla (en linkitä, koska ketjut tahtoo hävitä muutamassa viikossa taivaan tuuliin) huhuiltiin kätköilijöitä, ja siellä tuli sitten annettua vinkki tai pari täkäläiselle harrastajalle.  Oli muuten helkkarin vaikea keksiä, että mitenkähän kertos julkisesti ilman suurempia spoilauksia. Ei saattanu mennä iha putkeen kyllä mutta noh. 

Tämän kuun alussa tuli käytyä Hyvinkään vanhalla kirkolla sekä Raittiustalolla(?) ystäväiseni häissä. Tarkoitus oli varsinkin juhlapaikalla tsekata, olisiko lähistöllä kätköjä mutta en sitten todellakaan muistanut kun tapojeni vastaisesti _viihdyin_ näissä häissä varsin loistavasti. iPhone oli käsissä jatkuvasti, mutta nähtävästi mä kuvailin ja videoin niin paljon, että en huomannut edes päänäytöllä (hehe, mistä huomaa että unohdin oikean sanan) olevaa geokätköily-sovellusta..

Deletys muutti viikko sitten meiän bestiksen kanssa yhteen ja aloitti opiskelut. Ei siis enää tuostakaan kamalan hyvin saa seuraa kätköilyyn, ja ittelläkin taitaa alkaa kohta opiskeluun läheisesti liittyviä juttuja tässä lähiaikoina. 

Geopurkki on lähtövalmiina pakattuna heti tässä tietokonepöydän luona, lattialla. Suuresti houkuttaisi käydä pari tällä hetkellä lähintä kätköä ratsaamassa, mutta huomenna on aamupäivästä menoa ja sitten heti puolenpäivän aikaan lähtö Kuopioon. Ja en mä taitaisi kamalasti yksin uskaltaa taskulampunkaan kera :D

Veikkaan, että jos mä en nyt saa muutamaa kätköä vielä syksyn ratoksi kerättyä, mä masistelen talvella.  Deletykselle tulee huomenna uusi pyörä ja mullakin on toi maastopyörä (josta kyllä D lainas renkaan omaansa)  aika hyvin kondiksessa, niin vois vaikka yrittää houkutella herraa tekemään pikku geolenkin. Tosin vielä muuttonsa kanssa on hienosäätöä, joten saas nähdä mitä viikonlopusta tulee. Harmistuttaa, kiva harrastus ja olisi myös kiva aihe kirjoittaa, mutta tätä tahtia mä en todellakaan saa kirjoitustaitoani kivaksi. 

Mut kattellaas. 

***

Ohoi, kirjotin tän tekstin jo valmiiksi, mutta kun olin alkamassa lukemaan ennen julkaisua niin ensteksi FF ei antanut avata Esikatselu-ikkunaa ja sitten kun säädin asetukset: Painoin Esikatselun sijaan Palaa tallantematta. GG.

Mutta juu. Eipä sitä kyllä ollutkaan mitään kertomista. Nyt on gätköilyt ollu hyvin jäissä, mun oma geotarvikepurkki kyllä chillailee lipastolla ja vähä väliä sitä täyttelen ja varmistelen että on kynää ja muuta tarviketta. Kiva kolina aina laukussa, jos nappaan tuon mukaan.. Tarvitsisin pienemmän, mutta en oo vielä jaksanu kehitellä mistään.

Kätköilyt on nyt ollu jäissä suurimmaksi osaksi laiskuuden takia. Eilen kyllä teki mieli sekä kirjoittaa että kätköillä (sekä Pepsi Maxia) mutta koska Deletys on kipeänä ja mullakaan ei ole mikään paras olo, niin en sitten lähtenyt yksiksenikään kun tarkotus kuitenkin ois pysyä terveenä kesä. Ehdin sit talvella sairastamaan.. Pliis?  Yks syy toki on sekin, että Deletys muuttaa meiän bestiksen kanssa yhteen niin vähän ehkä seki vieny molempien voimia tehdä mitää muuta, vaikka mä toisaalta oon onnesta mykkyränä kun pääsen yksin asumaan. Tai tän eläinlauman kanssa ei voi puhua yksinasumisesta, mutta ainakin tuo isoin lemmikki adoptoidaan muualle miulta :P  Ei siis erota ainakaan vielä, vaan lähinnä tollanen käytännön ratkaisu. 

Deletyksen varastettu pyörä saatiin kyllä takaisin, mutta tällä hetkellä se on meiän partsilla remppaa odottamassa niin ei sillä pääse ajelemaan. Tahtosin niin tehdä pidemmän pyörälenkin kätköltä toiselle :)~

Mutta ihan toimettomana mä en sentään oo ollu kätköilynkään suhteen. Yhdistin siihen TAAS yhden harrastuksen: Cernit-massailun.

Mä rrrrrakastan tehdä kaikkea turhaa pientä piiperrystä, mutta sitten kun ne on valmiita: Jäävät lojumaan. Ratkaisu olisi tottakai korujen ja nukkekotien ja muiden teko, mutta ei oo mun hommaa ja kaikenlisäksi mä en edes itse käytä oikeastaan kuin sormuksia (jos niitäkään) ja kaulakoruja (jos sattuu joku kiva olemaan) ja myyminen..blaah..kuka niitä muka ostas?

Massailut meinas lopahtaa ihan alkuunsa juurikin tuon ongelman takia, että mä kyllä löysin miljoona eri kivaa mallia mitä tehdä, söpöjä otuksia ja ties mitä, mutta kun ei ole itsellä käyttöä niin hammasta purren ignorasin ja aloin suunnittelemaan erään hääparin korttia&lahjarasiaa sekä mummolle menevää taulua, johon ajattelin muutaman "kohokuvan" muovailla. Kuhan nyt eka Deletys sen taulun maalaa :P

Sitten pamahti päähän: 
Mä en pidä kinderleluista geokätköilyssä -> Mulla on tälläkin hetkellä pari söpöä oli-ihan-pakko-tehdä-hahmoa gernitmassasta -> Voisiko noita laittaa geokätköihin? 

Päätin, että voinhan mä. Itsetehtyjä, parhaassa tapauksessa kissankarvoilla kuormitettuja vähän muotopuolia juttuja, mutta mä ainakin nyt ehkä saattasin ottaa mieluummin tuommoisen kuin jonkun kinderlelun. En vaan tiiä sitten, tykkääkö muut noista mun tekeleistä, mutta ellei kätköilyfoorumille ilmaannu "Kuka P*rkele?!"-triidiä koskien kätköistä löytyviä hörhötyksiä, niin taidan alkaa tosiaan tekemään itse vaihtoesineeni.

Isompiin kätköihin kyllä tulee varmaan hamahelmistäkin jotain sulateltua, todennäköisesti 1UP-sieniä kun ne on mun suosikkeja.. :P

Cernit-massatyöt siis on valmiina kivikovia, ja jos mihin teen reiän niin sen saa roikkumaan vaikka johonkin. Siis jos joku nyt edes kehtaisi kulkea vaikkapa avainnipussa palanut minipitsa.. 

Koska mä olen aloittelija, niin paistoaikojen kanssa voi tulla mokia eli osa töistä ei ehkä olekkaan niiiiin kovia mitä pitäisi, mutta jos ne pysyy kasassa niin...

Mutta tämmöisiä on nää ekat työt, mitä oon nyt väkertäny parin päivän aikana: 

Tuo violettihattuinen peikko on eka ihan oma työ, johon en oo ottanu mallia enkä ohjeita enkä apinointia mistään, muut on enemmän tai vähemmän tutoriaaleista napattuja. Kaikista muista varmaan luovun, mutta tuo peikko on vähän siinä ja siinä että raaskinko antaa kiertoon, kun se on kuitenkin Oma.  Sieni on sama kuin edellisessä kuvassa.

Lisää ajattelin nyt tässä kohta alkaa tekemään. Onpahan sitten joitakin valmiina, kuhan taas pääsee kätköilemään.

Juhannuksen alla myöskin hullaannuin keräilemään järjestelmällisesti kaikki tyhjät pullot ja tölkit tien varsilta. Oli jussina hieman kilpailua konkareiden kanssa, ei tämmönen pienikokoinen nuori naiseläjä oikein saanut ylistystä ja kunniaa tuossa puuhassa, mutta mun kilpavietti kyllä teki täysillä töitä :P   Ainut, jota säälin ja annoin huomata "ekana" pullot, oli eräs täkäläinen hieman jälkeenjäänyt kerääjä, vaikka hälläkin oli jo varmaan useamman kympin eestä tyhjiä pulloja ja tölkkejä pyöränsä kärryssä ja pusseissa. Tiukkapiposet täti-ihmiset sai ihan rauhassa manata ja tuijottaa mua pahasti. Häviöllehän mä tottakai jäin, mutta en mä tota sinänsä rahan takia teekkään vaan vähinnä kilpailen.. Tyhmää ja hullua, mutta juu.  
Pantittomat pullot kiikutin roskiin tai ainakin laitoin näkyvälle paikalle siivoojia varten.

Junaradan toisen pään kätköhän meillä on edelleen löytämättä ja ajattelin että seuraavan kerran kun menen, niin keräilen sieltäkin roskia.

Harmittaa vietävästi tämä, kun ei nyt edes nättejä ilmoja ole tullu käytettyä hyödyksi.
 

Mutta juu.  Näillä mennään nyt, parempi ois tässä piakkoin alkaa löytymään intoa muuhunkin kun sisällä majailuun...
 

Siitäkin huolimatta, että mulla on kännykässä "odotusmusana" Mikko Alatalon laulama Känkkäränkkä (älkää vaan kysykö syytä.)  niin viimeisin löytämäni kätkö oli jo..Julma pila.

Kuka on tästä vastuussa?! 

Tuon kätkön kävin ratsaamassa torstaina, kun pääsin livistämään töistä hieman ajoissa ja nyt ei enää ollut mitään tapahtumaakaan rannalla jossa kätkö sijaitsee.   

Kätkö oli helppo paikantaa, mutta hieman haastava saada käsiin koska jalassani oli kaikkea muuta kuin kätköilykengät.  Kaikenlisäksi alle 10m päässä miusta ja puskasta, jossa kyykistelin, meni vartijoiden vene. Uh..   Onneks eivät huomanneet, mä en olisi ehkä ihan heti keksinyt sopivaa selitystä.  Tai toki oisin geokätköstä selittäny, mutta vähän luulen että geokätköilyn saloja olisi ollut hankala selittää rannalta käsin veneessä oleville koppalakeille.

Deletys kävi tässä yksi päivä muuten onkimassa sen pahamaineisen Karsikon kirjaston kätkön. Siellä oli jästiteinejä jotka kävi pomppimassa mm. päiväkodin pihalla olevan katoksen päällä. Ilmoitin Deletykselle, että jos yksikin niistä tippuu ja halkasee esmes kallonsa (mikä ei liene kovin iso homma, vaikuttivat aika tyhjäpäiltä) niin mulla "ei" ole kännykkää mukana. Pohdiskelin myös vakavasti, olisiko se mun toiveiden takia murha vai pelkkä heitteillejättö. Kukaan ei tippunut, mutta nautintoa sain siitäkin huolimatta: Mitä luulette jästien ilmeet olevan, jos kaksi hipin näköistä tyyppiä tulee kauppakassin kera kirjaston pihaan, istahtaa sivuoven portaille ja kaivaa kassista jäätelöpurnukan, berliininmunkin, kaksi mansikkaleivosta, suklaamunkin ja limua?  Söimme kaikessa rauhassa herkkumme ja odottelimme jästien lähtöä, ja lopulta ne sitten siirtyikin pomppimaan viereisen kaupan roskalaatikoiden päälle. Itseasiassa jästien määrä oli tuplaantunut, kun läksimme kirjastolta pois myöhemmin. Siinä kaikkien roskakorien ja roska-aitauksen aidan päällä hyppivien jästien keskellä eräs pariskunta yritti viedä roskiaan keräykseen.  Deleä alkoi säälittämään kys.pariskunta, mutta mä tipautin tapani mukaan herran maanpinnalle huomauttamalla että sen äiti on saanut todennäköisesti kestää ihan samaa 10 lapsensa kanssa.  Sori hani.

Mutta siihen kätköön. Dele etsi, etsi ja etsi. Mä kerroin että löysin kätkön todennäköisen vanhan paikan ja kerroin missä se on. Delen toki piti kokeilla, ja ruuvistahan sekin sai... Painotin, että se on siis vanha kätkö, uusi on lähellä sitä.

Kätkö löytyi Delelläkin vasta parin kolmen katsomiskerran jälkeen, ja luultavasti olisi jäänyt taaskin ilman mun läsnäoloa löytämättä. Aloin haluta takaisin kauppaan ostamaan kunnon ruokaa ja muita tylsiä juttuja joten avitin aika reippaasti. Paha minä, mutta kun.. En sanonut suoraan, mutta vinkkejä kuitenkin tyyliin "Jos vedetään raja tuosta X:stä tänne Y:hyn, niin sen alueen sisäpuolella."  ja "oot itseasiassa jo ollu hyvin lähellä."  jne.

Olisiko ollut perjantai, kun Deletys kävi myös em. kuvassa olevan kätkön ratsaamassa. Löysi kivuttomasti.

Nyt on ollut sinänsä taukoa, osittain huonon sään takia ja osittain ihan vaan laiskuuttamme. Tällä hetkellä ei edes olla kaupungissa vaan taas isän luona. Olisihan täällä tietty Heinävaaran kätköt mutta vähän hiinä ja hiinä jaksaako pelkästään niiden takia raahautua kylälle. Mitään muutahan siellä ei olekkaan, paitsi kuvattavaa mutta kun ei ole yhtäkään konetta edelleenkään joka tunnistaisi mun kameran :P  

Lauantai-iltana päätettiin, että käydään ratsailemassa hieman geokätköjä taas. Tällä kertaa suuntana oli Kulho, joka on kätevästi matkan varrella kun mennään miun isän luo.

Ensimmäiseksi käytiin Innantiellä, tai mikä se nyt oli. Kätkön nimi oli houkuttelevasti Pahuuden puu, eikä olis siihenkään tullut tutustuttua ilman tätä harrastusta.

Tää kuva tavallaan spoilaa kätkön paikan, mutta haitanneeko tässä tapauksessa? ;)

Puu oli joku vanha Raita, joka oli jänskästi mennyt rikki ja maassa olevasta "puolikkaasta"  kasvoi uutta puuta.  Olisi vielä hauska selvittää, mistä tää puu on saanut nimensä mutta yhtään lasta ei tuohon kellonaikaan näkynyt, joten ei saatu lisätietoja. Tosin veikkaan, että ois kuultu varsin hurjia tarinoita hirtetyistä noidista ja muista ;D 

Tuolta sitten lähdettiin Kulhontietä pitkin ajeleksimaan. Tie on varsin tuttu mulle, mutta vasta viime vuonna ajoin siellä ekan kerran pyörällä kun iski hulluus.. Nyt tänä kesänähän se on jo ihan peruspyöräreitti.  Rauhallisempaa ajaa kuin ilomantsi-joensuutiellä ja muutenkin kivemmat maisemat.. Vai mitä? 

tähän väliin pitääkin mainita, että mä kuvailen iPhone4:sella. HDR on mun heikkous, millon se on päällä ja millon ei ja koskaan mä en muista tarkistaa. Joten, laatu on välillä mitä on. Oikea kamerakin olisi ja tykkäisin käyttääkkin, mutta vaikka meiän taloudessa on 3 konetta niin yksikään niistä ei nyt ole siinä kuosissa että tunnistaisi kameran -> ei voi purkaa kuvia.

Taisi olla, että ennen näitä kuvia ratsattiin yksi kätkö joka oli kys.tien varressa. Löytyi sekin aika helposti, vaikka taas meinasi jäädä huomaamatta ohjeista "sopii myös pyörätuolissa istuvalle" ja Deletys huomasi tämän vasta kun mäkin olin jo kampeamassa itteäni penkalle.. Mitenniin heti aloitetaan vaikeimman kautta ja sit ehkä jopa saatetaan lukasta lisätietoja :P

Ajeltiin hieman kiertotietä (Kulhontieltä Purolantielle) koska luultiin että sieltä pääsis Kulhon koulun kätkölle. No, ei päästy, koska  välissä oli piha ja sitä ihmetellessäni vasta huomasin iPhonen karttaa zoomata tarpeeks lähelle todetakseni että juu-u, tie katkee sen talon takana ja jatkuu vasta vähän matkan päässä koulusta. No, eipä siinä, takaisin Kuurna-Kulhotietä pitkin Kulhontielle ja uusi yritys Rekiraitin kautta. Se sitten jopa jo onnistui. 

Deletys juoksi muuten koko matkan, mä ajoin pyörällä. Koululle polkiessa jopa maltoin pysyä sen rinnalla. Aiemmin Purolantiellä meillä ei ollu edes näköyhteyttä toisiimme ja alkoi jo hieman tulla paniikki koska totesin jossain vaiheessa Deletys ei ollukkaa ladannut kännykkänsä akkua. Istuin sitten em. talon edessä jalkakäytävällä ja odottelin.. ja odottelin. Kyl se miäs sitten lopulta tuli ja pääsin kertomaan että tuli pieni ylimääränen lenkki tehtyä turhan takia.  Ihan ku se mitään ois haitannu, purolantiellä oli vallan nättiä.  Ajatelkaa, hienoja omakotitaloja, yhden pihassa nuori sakemanni joka otti kisaa miun kanssa, hetken päästä tuli pelto jota pitkin mua kohti loikkii pupu...eiku.."Mikä helvetti toi on?"   Snautseri. Iloinen pieni snautseri.. Oli kuulemma myös Deletystä tullu vastaan :P

Koulu löytyi. Sen lisäksi, että että meille oli tosiaan yllätys että tuollakin on koulu, niin toinen yllätys oli että se oli hienompi rakennus mitä odotetin. Ei mun lapsuudessa vaan...

(kuvassa on sit Deletys, ei mikää jästi. Siis toi kauempana oleva harmaa otus.)

Ihan koulun vieressä oli nätti pieni lampi. Siitäkää mitää tietty..

Koulun kätkö löytyi, meinasin kyllä purkaa yhtä rakennelmaa vähän liikaa ja mietin vieläkin, että jäiköhän se korjaamatta.. Ei ois kuitenkaan tarkotus aiheuttaa mitään vahinkoa ja jäljetki pitäs korjata..  Unohtui vaan laittaa irrottamani jutut takaisin, kun bongasin kätkön ihan toisesta kohtaa. 

Siellä oli myös hauska puu. Kyselin, otetaanko mukaan niin Deletyksen isä vois tehdä tuosta pahkakupin. Jostain syystä ei taaskaan mun ehdotus ottanut tuulta alleen..

Koululta me lähdettiin sitten suoraan ajamaan isän luo, vaikka olisi vielä lähellä ollutkin pari kätköä mutta ajateltiin että voisi ne ehkä jättää seuraavaan kertaan. Ei kuitenkaan mitenkään harvoin ajella tuolla tiellä..  Me lähdettiin yhdeksän maissa, perillä 18km päässä oltiin klo 24 aikoihin :D

Nyt tänään sunnuntaina on ollu kovin vesisadetta ja väsymystä, mutta pitihän sitä silti isän taloa lähinnä oleva kätkö käydä hakemassa.

Kätkö sijaitsi täkäläisittäin julkisella paikalla, varsinkin nyt kun ihan kätkön tuntumaan on rakennettu uusi talo. Mutta ainoastaan ala-asteen sijaisopettajani meni kävellen ohi, edes autoja ei tainnut ajaa. Olin juuri ojentelemassa kättäni ottaakseni kätkön, kun kys.opettaja iltalenkkeili ohi.  Onneks ei enää tuntenut, meni ihan varmaan kylähulluuden piikkiin miksi seison tienristeyksessä hiukset märkänä, iso (deletyksen..) takki päällä ja tuijottelen muina miehinä "tonne noin" odottaakseni Deleä saapuvaksi.  Kieltämättä tuli mieleen, että tällä kylällä mä olen herkästi nolostuva jos seison tolleen "tyhjän panttina" jossain. Varsinkin, kun useimmat täkäläiset tulee juttelemaan, joten selitä siinä sitten kun en ehkä ihan kaikille tahtos levittää sitäkään tietoa että geokätköä olen ettimässä saati sanoa sitten suoraan että missä se on, uteliasta väkeä täälpäin meinaan...Enpä olekkaan miettiny ennen tätäpäivää, miten selittäisi ihmisille jotka tulee kysymään mitä hlvettiä mä (me) puuhaan..  "Joo siis, me leikitään tämmöstä aarteen etsintäpeliä mikä toimii netissä" ?

Seuraavat kuvat on otettu suhkot läheltä kätköä, mutta lähinnä vaan mainostan maastopyöräilijöille että ihan tuntumassa on kivaa maastopyöräilymahista.  Meillä olisi ollut n. 2km lenkki jos ois ihan suoraan vaan menty isän luota kätkölle ja takaisin, mutta koska ei oltu vielä tarpeeksi kastuttu vesisateessa niin 6km tuli sitten ajettua..

Harjulanraitti-tiellä on puro, jossa on tullu pentuna seikkailtua. Puron vierestä lähtee polku syvemmälle metsään.

Jotain vanhaa kärry/mehtäkone/tienpohjaa/mitälietä ajaen päästiin sitten lammelle, josta mä en edes tienny mitään.. Lammella oli nähtävästi telkkäpoikue. Vanhempia ei nähty ja poikaset oli sen verran pieniä, että tunnistus oli vähän arvuuttelua mutta telkäksi mä ne oletan kun valkeeta näkyi. Ihan kiva oli nähdä sellaisiakin, jotka osasi lähteä ihmistä pakoon eivätkä edes uteliaisuuttaan tulleet lähelle. Hauska oli kattella tyyppien sukeltelua. Kuvia en sattuneesta syystä saanut.

(No, tossa näkyy vähän poikasia, mutta..)

Tuo lampi oli ihan hyvä- ja siistipohjainen ja kaikenlisäksi aivan kirjasta vettä. Matalakin luultavasti, toisesta laidasta en tiedä mutta mitä nyt silmämääräsesti arvioitiin niin ihan uintikelpoinen kuitenkin. Tosin, tuskimpa tulee käytyä tuolla uimassa, ellei nyt ihan vältämättä halua omaa rauhaa. On tässä lähellä ihan oikeitakin uimapaikkoja..

Tänään muistettiin jopa eka bonuskätkön numero ottaa talteen. Ei kyllä sinänsä ole ainakaan mulle selvillä, mitä bonuskätköt on mutta oha tässä aikaa tutustua ja selvitellä. Tällähetkellä keskityn lähinnä vain noihin peruskätköihin, kaikki mysteerikätkötkin on tullu ignorattua kartalta.

Nyt tulee varmaan hieman taukoa, mutta onpahan aikaa tutustua teoriaosuuteenkin eli lukea lisätietoa tästäki lajista.. :P

(Mä en ole edelleenkään tyytyväinen kirjotuksiini, miks mun on pakko aina väsyneenä alkaa??)

 

edit2: Vaihdoin blogin osoitteen samaksi kuin blogin nimikin on, vaikka teki kyllä laittaa ihan vaan "koortinaatiskelu.vuodatus" :P   Kunhan mä kaivan kirjoitustaitoni jostain naftaliinista, niin kehtais ehkä alkaa paremminkin panostamaan blogsenteluun.  Nyt tää on aika..noh.. en sano mitään, ei ois nättiä x)
 

*

Deletyksen jalka on jo kuosissaan (en kyllä tiiä, onko enää tänään..) joten eilen kello 09:00 lähdettiin kätköilemään sekä tapaamaan kavereita yleensäkkin.
 

Aamulla varustauduin mukaan kerrankin kunnolla. Vaihtoesineitä (joita en kyllä sitten vaihtanut mihinkään, vaikka laitoinkin muutamiin kätköihin :D )  joita kyllä vielä mietin, koska kovasti tahtosin ns. omannäköisiä juttuja laittaa enkä mitään kinderleluja.. Okei, noi on vanhempaa sukupolvea olevia leluja (silloin kun mä olin lapsi...) mutta siltikään miusta ei tunnu oikein kivalta laitella noita. Mukana on myös nilkkaketju, jota säästelen vielä johonkin lempikätkölleni jota en vielä tiedä. Liikaa valinnanvaikeutta. Mukaan pakkasin myös teroittimen (omia ja kätkön kyniä varten) sekä pyyhekumin ja lyijy- ja mustekyniä. Tulostin kartan suunnilleen siltä alueelta, missä suunniteltiin pysyvämme, vaikka tosiaan enimmäkseen käytän iPhonen geosovellusta.

Aloitimme kätkö"urakan" yhä edelleen naapurustosta, koska meidän lähellä on ihan hulluna kätköjä. Toisaalta mä olen yllättynyt kätköjen määrästä, mutta toisaalta mä taas pelkään että ne loppuu pian kesken. Ei kai pitäisi ahnehtia, mutta kun! :D  Nää Joensuun kätköt on hyviä harjotuksia, tuttuja paikkoja pääosin joten auttaa varmaan osaltaan tutustumisessa kys.lajiin.  Odotan kyllä myös innolla, että pääsen käymään hieman kauempana ja vieraammilla vesillä.

Päivän ensimäinen kätkö osottautui liian vaikeaksi, emmekä löytäneet vaikka jaoimme tehtävät. Mä etsin ylhäältä ja Deletys alhaalta. Kuten kuvasta näkyy, olin ahkera.  Vaikka kello oli yhdeksän aamulla ja ajattelin että ainakin kouluikäiset nauttii lomistaan, niin kätköllä oli välillä hankaluuksia "olla huomaamaton" kuten ohjeessa pyydettiin.   Mä oon sen verran salapoliisihullu, että tykästyin tuohonkin sääntöön, että pitää pitää huoli ettei ulkopuoliset eli jästit tajua/huomaa. 

Jossain vaiheessa näimme, että sillan toisesta päästä tulee mies hitaamman puoleisesti maleksien ja kädessä luuri (tai gps, kuten mä toivoin). Leikimme katselevamme maisemia mutta siltikään en voinu olla tuijottamatta mukasalaa miestä.  Olin jo aivan varma, että se on joku toinen geokätköilijä, mutta paljastui sitten nähtävästi työpuhelua puhuvaksi. Kaikenlisäksi tämä mies juoksi vielä takaisinkinpäin meidän ohitsemme, mutta silläkin hetkellä onnistuttiin näyttämään maisemien katselijoilta. Harmi vaan, että nenät osoitti sillan alle, joten ei siellä ollu katseltavana kuin betonijalka mutta enivei.. Oikeastihan keskusteltiin, missä kätkö vois olla.  Muutama nainen hieman katseli myös, ei sitä varmaan joka aamu törmää jätkään joka rämpii joenpenkalla aidan väärällä puolen..

Rautatiesillalla kun kerran oltiin, niin asiaan tottakai kuului myös juna. Pitkä, pitkä, pitkä juna. Ikinä oo varmaan nähny noin pitkää junaa, ja vielä noin läheltä.  Junan mentyä ohi, mulla mätti kuulo pienen hetken ja kaikenlisäksi tärisi jalat..

Deletyksellä vakava ilme ;D

Nappasin vielä perinteisen maisemakuvan kätköpaikalta, ennenkuin siirryimme sillan toiseen päähän etsimään (ja löytämään) seuraavan kätkön.

Toinen junasillan kätkö oli varsinkin Deletykselle antoisa. Ollessaan sillalle vievien rappusten alla tutkimassa rappujen alaosaa, rappuja käveli alas joku söpö peikkotyttö hame päällä. Mitäpä luulette, oliko Deletys tyytyväinen.. Onneksi oli pitkä hame, joten ihan ekstaasiin D ei päässyt, mutta aika lähellä se oli ;P  

Tämän kätkön mä löysin suhkot pian, joten siirryimme juna-aseman kätkölle.  Matkalla Deletys juoksi ja mä ajoin pyörällä, kaikenlisäksi Deletys onnistui hieman harhautumaan pidemmälle reitille kun ei muistanut "oikopolkua". Jossa tosin ei saanut ajaa pyörällä, mutta talutin.
Aseman kätkönkin mie löysin, oli jopa tosi rauhallista etsiä vaikka oisin kuvitellu siellä olevan populaa. Tuskimpa kukaan huomasi?

Asemalta sitten alettiin hiipimään keskustaa kohti.  Neljäs kätkö oli sama, jossa mä jo joskus aiemmin kävin mutta rohkeus ei riittänyt hakemaan kätköä yksin. Delelle lupasin, että hää saa etsiä tämän kätkön ihan itse koska mä olin johdossa ja löytänyt jo aiemmat kaksi kätköä tänä aamuna.

Istuin siis, ja katselin maisemia.

Deletys teki tarkkaa työtä, mutta se ei liene yllätys kun lämpötila vaan kohosi ja kohosi joten luultavasti tähän tilanteeseen olisi päädytty ilman geokätköäkin ;D 

Kyllä, tuonne pääsisi myös ihan maata pitkin, mutta mitä sitä turhia.

Sorsapoikue kävi myös morjestamassa hyvinkin läheltä. Yksi utelias oli kovasti menossa syömään Delen jalat, mutta viime hetkellä sitten päätti että ei taidakkaan uskaltaa.

Noh.. Kävipä sitten niin, että Deletys ei alkanut kätköä löytämään, joten mäkin aloin sitten hieman kyllästyksissäni katselemaan. Sanotaanko näin, että mä oikeasti menin sinne mistä Deletys oli jo suunnilleen heti alussa katsonut. Oikeastaan mä menin vaan tutkimaan mielenkiintosta..öh..paikkaa (miten sanot, ilman että spoilaat? :D ) .   Olin todellakin luvannut, että mä annan D:n löytää kätkön, mutta mitenkä luulette käyvän, kun bongaan kätkön sattumalta?  "HAH HAH HAH! "   "Haista paska."    Jätin tähän kätkölle simpukan, ihan vaan siksi että joen varressa oltiin ja muut vaihtoesineet oli kovin leluja.

Tälläkin kätköllä saatiin olla muuten aika rauhassa, vaikka joku mies lapsineen kävikin paikalla ja niitäkin vaivihkaa kyyläsin, että voisko olla geoilijoita. Itseasiassa, joku toinen harrastaja olikin käynyt hetkeä ennen meitä tällä kätköllä. Melkein eka bongaus! 
 

Siirryimme yhä enemmän keskustaa kohti, ja seuraavan kätkön kanssa mun oli jopa helppo pitää näppini erossa etsinnästä koska olin sen jo löytänyt aiemmin viikolla. Deletyskin löysi sen nopsaan.  Jätin pyörän saarelle.  Saaren toisessa kätköllä ollessa istahdin hietikolle juttelemaan sorsien kanssa, samalla kun D huiteli kätkön perässä. Totesin että parempi ehkä jäädä vähän kauemmaksi, tai mä hoksaan senkin. No, ei ois ollu vaaraa, myöhemmin huomattiin että kätkö on syystä tai toisesta poistettu ainakin hetkeksi. Tulostetusta kartasta ei heti huomattu (heikot värit) ja vasta iPhonella ihmetellessäni kätkön näkymättömyyttä alkoi sytyttämään että luultavasti kätkö on huollossa tai jotain.


Sorsia ei muuten kiinnostanut yhtään mun jutut eikä onneksi ollut ihmisiäkään lähellä kuuntelemassa niitä.. "Joo, onko sulla kaks miestä onko? Otatteko muuten banaania? Ettekö taho?" 

(ei, en olisi ikinä oikeasti tarjonnu banaania)

Maisemaa

Isä soitti täällä ollessa, ja kysyi tarvitaanko me rahaa uuteen pyörään. No, lopputulos oli sitten se, että läksimme hakemaan mulle käytettyä maastopyörää, koska sille voinee olla tarvis. Menee vielä vaan hetki, ennenkuin totun ajamaan sillä koska oon nyt ainakin 10 vuotta ajanut itselleni liian isolla mammapyörällä.  Se ei ihan mummopyörä ole, joten sanon mammaksi.

Isän kyydillä sitten mentiin ihan keskustakeskustaan, haimme pyörän ja jäimme sitten keskustan kätköjä katselemaan. Tosin kuumuus alko olemaan sitä luokkaa, että meni lähinnä yleiseksi lorvailuksi. Cityseurakunnan kätkön Deletys kävi ratsaamassa, senkin mä olin jo aiemmin löytänyt,  mutta lähinnä homma meni tähän tuon pyöriä suuresti rakastavan jäppisen kanssa: 

Mulla kun alkoi olemaan tylsää, kun herra ei malta pitää näppejään erossa pyörästä eikä näin ollen etsinyt kätköäkään, niin mä kuvailin. Harmi vaan, että illalla unenpöpperössä poistin väärän kuvan, sen joka oli paremmin rajattu..  Cityn rakennuksen takana on jännä vastakohta etupihalle. Jotenkin kaikki on rempallaan ja tulee aika ghetto-fiilis.

Sitten alkoi se suurempi lorvailuosuus, eli mentiin cityseurakunnalle moikkaamaan kavereita, täyttämään vesipullo ja mä molemmat käytiin myös koneella tsekkaamassa geosivut. Itte en vieläkään ihan täysin luota iPhonen kautta merkkattuihin löytöihin, en oo ihan varma teenkö mä sen oikein mutta jos teen, niin monimutkasta.  Deletys kävi kaikki päivänsä löydöt merkkaamassa.

Cityn jälkeen yritin käydä viemässä miun kihlasormusta panttilainaamoon, mutta se oliki menny kii jo aikaisin niin ei onnistunu vieläkään. Perhana, mä pääse tosta miehestä ikinä eroon.. Tällä keikalla olisi ollut hyvä käydä ratsaamassa panttilainaamon lähellä oleva kätkö, mutta muistettiinko että siellä on sellainen? No ei sit tasan.

Jossain välissä meiän seuraan liittyi edellisesäkin postauksessa mainitut jästijätkät. Puistossa istuiluksi se meni aika pitkälti, samalla mä ruksailin paperikarttaan kätköt jotka on poissa käytöstä ja ne mitä ollaan jo löydetty. Käytiin siinä sitten kaupungintalon kätköllä, jonka löysi Deletys. Oli aika vinkee kätkö, ja vielä vinkeempää oli laittaa sitä takaisin huomaamattomasti varsinkin kun samalla selitin jästeille miks Deletys mukaleikkii ninjaa :D 

Kaupungintalolta siirryttiin taidemuseolle, paitsi että matkalla piti käydä uudestaan Cityseurakunnalla koska Deletys tahtoi näyttää sen kätkön Juholle. Tarkoitus kuulemma oli laittaa J etsimään, mutta mun mukana kulkenut kävelevä papupata (kaikella rakkaudella <3 ) heti paikalle päästyään kertoi missä kätkö on. Deletys loi muhun murhaavan katseen ja napis, kun oon kieliny, mutta piti muistuttaa että kys. herra oli miun mukana kun mä sen kätkön löysin päiviä aiemmin :D   Täältä sitten tosiaan matka jatkui suoraan taidemuseolle.

Ensimäinen nanokätkö. Se löytyi aika pian, jästien istuessa ja meidän etsiessä. Toinen jästi sitten ponnahti pystyyn ja tuli tutkimaan mun vieressä olevaa paikkaa. Deletys oli kadonut jonnekkin kulman taakse.  Oli hyvin hauska huudahtaa Deletykselle, että "Jästi löysi sen...!"   Jästit oli samaa mieltä kätköstä kuin miekin, eli "Tää on kyllä aika söpö" (ja mä en ollu se, joka sen ekana sanoi...)  Deletyksen kirjaillessa lokiin miunkin nimeä, me muut tutkailtiin että onkohan nano ihan tuohon tarkoitukseen tehty vai oisko se jostain rakennettu. Ja ennenkaikkea se oli söpö.
 

Museolta sitten mentiin panttilainaamon lähellä olevalle kätkölle. Kätkön nimi oli Hassisen kone, ja tässä paljastui hyvä tilaisuus valistaa Deletystä joka on kotoisin toiselta puolen suomea.  Pääsin taas pätemään kun Deletys kertoi bändistä ja mä pohdiskelin että oliko Hassisen kone-liike aiemmin siinä missä seisoskeltiin. Deletys alkoi sanomaan, että sillä liikkeellä ei ole mitään tekemistä bändin kanssa. Hah. Hah. Hah.  Kuka nyt ei ole lukenut tietoiskua kätköstä täysin? Tosin, en lukenu miekään, mutta miun olettamus olikin heti että tarkoitus on tutustuttaa kätköilijä paikkaan missä Hassisen kone on ollut.  Nykyään siinä on tyhmä hieno kerrostalo.  Kätkö kuitenkin löytyi.

Tän jälkeen sitten vaan lorvailtiinkin, pitsaa ja cityillä oloa ja ihan vaan pälpättelyä. Kahdeksalta alkoi Hope of this city-tapahtuma. Jopa joukossa olleet umpiateistit tykästyi, taas jälleen. Jopa Deletys, joka siis on entinen lestadiolainen ja nykynen ateisti ("te ootte vähä outo pari") piti kivaa koko tapahtuman ajan ja jos oli tylsää, niin sitten juteltiin :P   

Hopen jälkeen sitten alkoi meiän kotimatka, jolloin mentiin takaisin junasillan kätkölle. Ei löytynyt ei, vaikka nyt sai etsiä aivan rauhassa kun ei monikaan tuolla "korvessa" perjantai-iltaisin kävele ;)

Mutta sitkeitä rehuja kyllä löytyi: 



 

Tää kätkö nähtävästi osoittautuu samanlaiseksi riesakti, kuin Karsikon kirjaston (tosin nykyäänhän se on vain Deletyksen riesa)  ja nyt varmaan tulee joka kerta pysähdyttyä etsimään. Odotan innolla, onko lähitehtaalla nosturistina töissä ollut isä bongannut. Jos on, niin mä saan taas varmaan henkisesti selkääni, koska kehtasin kiivetä "väärälle puolelle" siltaa eli olin sillä puolen, josta pääsi kepeästi astumaan jopa junaradalle.

Kotio tullessa oltiin molemmat aika valmista kauraa nukahtamaan. Toi päivä olisi aika normi, mutta meistä ei oo kumpikaan oikein tottunut ja nyt vielä oli edellisyön valvomiset päällä.. 

Tänään illalla tarkoitus olis polkasta Heinävaaraan, josta mie olen syntyjäni. Yllätys oli suuri, kun bongattiin että sinnekkin mennessä on geokätköjä ja jopa ihan mun kotikodin lähellä O_o

Saa nähdä, tuleeko matkalla ratsattua muitakin, en ole vielä edes katsonut kartasta.

Mutta, kivaa puuhaa! 



 

Blogin osoitteen outous, eli "intiaanien virhe" on anagrammi omasta nimestäni. Päädyin lopulta siihen, koska en keksinyt parempaakaan.  Blogin nimestä (Koordinaatiskelua) kuuluu kiitos Geocache.fi-sivuston Minnelille, jonka savolaisvitsistä törkeästi pöllin tuon vallan loistavan väännöksen.  Vaikka olenkin putipuhdas Joensuulainen, niin savon kieli on jostain syystä kiehtonut aina.

Jokatapauksessa, blogi on nyt ainakin aluksi vuodatuksessa helppouden ja suomalaisuuden takia ja katselen nyt miten tämä lähtee käyntiin. Sitten voin alkaa jo pukkaamaan parempaakin kehiin, kotisivujen tekokin olisi aivoissa hautumassa.

Mutta asiaan! Tiivistän tähän ensimäiseen kirjoitukseen  kaikki viime päivien geokätkö-seikkailuni, mutta jatkossa olisi tarkoitus jaksaa kirjoitella "lähes" reaaliajassa.

Geokätköilyyn tutustuin ensimäisen kerran jossain keskustelupalstojen maailmassa jo vuosia sitten, mutta mitenkään paremmin en siihen perehtynyt vaikka perusidean tiesinkin.

Tuo matkassani paljon kulkeva miehentekele (Deletys) jossain välissä alkoi viettämään kauppareissuilla aikaansa Karsikon kirjaston liepeillä kännykkänsä kera. Selvisi sitten, että katselee geokätkön sijaintia ja tuli sitä muutaman kerran itsekkin oltua mistään mitään tietämättömänä etsimässä jotain, josta ei ollu edes hajua _mitä_ etsin.. Sitä ei löytynyt, koska sijaintikin oli useamman kymmenen metriä pielessä.

24.5.-11 sovimme lähtevämme kaverin kanssa kävelemään, ja näin ollen päädyimme sitten 15 kilometrin päähän Utran Saarille. Sieltä lähtiessä Deletys sitten ratsasi ihka ekan kätkön, johon kirjasi myös sekä minut että kaverin oman nickinsä (jota ei vielä ollut edes rekisteröinyt...) alle. Joten, jos kys.kätkön lokikirjasta löytyy salaperäinen "Heini" , niin se olen minä sitten. Törkeästi myöhemmin http://www.geocaching.com sivustolle rekkaroituessani kuittasin törkeästi myös tämän kätkön löydetyksi, vaikka se ei taida ihan sääntöjen mukaista olla..  

Aikaa ehti menemään 6.6.-11 asti, ennenkuin kunnolla vihkiydyin asiaa. Olimme jo joitakin päiviä aiemmin paikantaneet Karsikon kirjaston kätkön hieman oikeampaan paikkaan, mutta ei vain löytynyt.  Tuona päivänä etsimme sitä ekan kerran ihan kunnolla ja jonkin ajan etsinnän jälkeen hälytin myös em. lenkkeilykaverin mukaan. Väliäkö hällä, että kello oli yhdeksän illalla ja arkipäivä ja kaverin&meidän välissä joki..  
Vahvistus saapui ja itse hain kaupasta naposteltavaa, mutta tuloksettoman etsimisen jälkeen (tai heh..Tapani mukaan tsekkasin myös kirjaston roskikset, eli dyykkarin näkökulmasta ei niin tuloksetonta vaikka mitään en ottanutkaan..) vaihdoimme kirjastolta paikkaa Karsikon Pappilaan. Sieltä kätkö löytyi, ohiajamisen jälkeen,  suhkot kivuttomasti ja tutustuin ekaa kertaa kätköön jossa oli pientä roipetta.  Eka mielleyhtymä tuli dyykkaykseen ja innostuinkin kaikesta ihanan turhasta pienestä roippeesta joita kätköstä löytyi, mutta Deletys valisti että näitä ei saa ottaa kourallista vaan tilalle on jätettävä vaihtoesine jos jotain otan. Ehdotin kympin seteliä, mutta jostain syystä miehet ei oikein ymmärtäneet? 
Juholta sitten löytyi avainnipusta pääkallo, jonka hän sinne jätti vaikka mukaan emme mitään ottaneetkaan kun jopa mä hamsterina pidin näppini erossa kun ajattelin että "kyllähän tää ihan kivaa on, mutta njääh.." Tähän kätköön kirjasin ensimäisen kerran nickilläni, vaikka en ollut rekkaroitunutkaan sivustolle. Luotin, että kukaan muu ei käytä Mesostigmata-nickiä, vaan sen jälkikäteen rekkaroitua kätköilysivustolle vaikka en ajatellutkaan että mitenkään ahkerasti tulisin etsiskelemään mitään "mutta jos nyt kuitenkin tsekkais tarkemmin millasta se on.."
 
Tämän kätkön jälkeen siirryimme Karsikon venesatamaan (mikälie..) josta löysin ihan itse ihkaensimäisen kätköni. JEE!  ja naps..

Jätkät ei itikoiden paljouden takia haluneet jäädä syömään suklaata ja sipsejä rantaan, joten saattelimme Juhon kotimatkalle ja itse siirryimme kotio. Mie tietty ensimäisenä kyselemään, onko Geokätköilylle suomalaista sivua, koska englanti on mulla aivan olematon.  Loppuilta ja taisi osa yötäkin mennä sitten siinä, kun ihastelin miten paljon (nykyään tuntuu vähältä..) täälläkinpäin ja ihan jopa naapurustossa on kätköjä. Unohtamatta toki sitä tyydytystä, jonka sain kun sain kuitata pari kätköä löydetyksi samalla kertaa. Jee!  Omakehu kunniaan! 

Mutta. Se Karsikon kirjaston kätkö!  Sitähän me ei löydetty.

Seuraavana iltana, eli 7.6. läksimme Deletyksen kanssa takaisin kirjastolle. Yhä edelleen tuloksetonta etsintää. Latasin iPhone 4:seeni (kyllä, olen Applenisti) kahdeksan euroa maksavan Geocaching-sovelluksen , josta myöskään ei kyllä ollut hyötyä vaikka myöhemmin selvisikin että sovellus näytti aikalailla oikein kätkön sijainnin. Ainakin tarkemmin, kuin Deletyksen N900 ja se on pääasia ;-P

Deletykselle tuli taas yhteensopivuusongelma itikoiden kanssa, joten kätkön etsiminen jäi siltäkin erää vajaaksi. 

8.6.  polkasin cityseurakunnalle (jossa olen suht ahkera kävijä sekä nykyään myös orjana..) ja ennen "työ"ajan alkua hiippailin rakennuksen takapihalle ja katselin kätköä. Tämä vaan oli hieman haastavaa klo 10 aamupäivällä, koska ihmisiä tuli ja meni vaikka talon takapiha onkin lähinnä pimeä loukko. Yritä siinä sitten esittää mattimeikäläistä, kun samalla kiskot seinästä irtopalojen yms. näköisiä juttuja irti. Yritän kunnioittaa sitä sääntöä, että ulkopuoliset eli "jästit" eivät kiinnostuisi tekemisistäni ja huonoimmassa tapauksessa kävisi tahallaan tai tietämättään tuhoamassa/kadottamassa/jne kätkön.  Jätin etsimisen myöhemmäksi, ja hipsin töihin.
Töistä miut noukuttiin erään gentlemannin toimesta Coffee Houseen soodalle, jossa sitten sota- ja ihmissuhdejuttujen jälkeen kysäisin tunteeko se geokätköilyä. Jotakuin tuttu, ei tiennyt sen tarkemmin ("ihan kuin mie vielä viikko sitten." )  Mainitsin sitten, että ajattelin käydä cityseurakunnan kätköä vielä etsimässä ja hänhän sitten tottakai tuli mukaan katsomaan.  Kellonaika sattui olemaan vähemmän ruuhkainen, joten muistaakseni saatiin olla ihan kaksistaan etsimässä.  Löysin kätkön tällä kertaa lähes heti, olin jo aamulla ollut hyvin lähellä mutta huolimaton.
Kuittasin lokiin nimeni, totesin että vaihtosälää olisi tarjolla joten yritin löytää laukustani vaihtotavaraa. Kotoa lähtiessäni en vaan ollut suunnitellut kätköileväni, joten laukusta löytyi lähinnä papereita ja avaimeni.  Mietin, haenko Cityseurakunnan kirja- ja taidekaupasta jotain halpista tai nappaisinko sieltä esim. tähtitarran, mutta päädyin lopulta laittamaan typerästi 20 sentin kolikon. Vaihdossa otin mukaani vihreän muovisen poletin, jossa pässin (oinaan?) kuva.  Toivottavasti tämä ei ole mikään matkalainen tai muu erikoisempi tavara! 


 

Myöhemmin alkoi kaduttamaan rahan jättö, ei siis siksi että köyhdyin vaan muuten vaan koska oli se vähän typerää. Ajattelinkin, että seuraavalla keskustareissulla käyn nappaamassa rahan pois ja laittamassa tilalle jotakin muuta, ellei sitten joku ole käynyt rahaa jo vaihtamassa. Vähintäänkin epäilyttävää varmaan löytää tollaisesta paikasta rahaa, mutta kyllä se ihan aito kolikko on...
Halusin vain ehdottomasti tästä kätköstä tavaran mukaani, koska se oli ensimmäinen täysin itsenäinen kätkö jonka löysin, toki kaveri oli mukana mutta sitä ei lasketa. Kaikenlisäksi kätkö oli yhden täkäläisen "tukikohtani" takana (srk siis..) joten tottakai halusin muiston.  

Kotimatkalla kävin ratsaamassa myös ilosaaren kätkön ja sen löysinkin ilman suurempia vaikeuksia.  Seuraava kätkö oli lyhyen matkan päässä, joten kävin etsiskelemässä sitäkin mutta jästilauma sillalla hieman häiritsi etsiskelyä. Nokkosen iskun jälkeen läksin kotio ilmottamaan Deletykselle, että mä oon vähän niiku pro siihen verrattuna. Mikä omakehu..?

Keskiyön kieppeillä yritin saada Deletystä mukaani jo riesaksi muodostuneelle kirjastokätkölle, mutta koska herra loukkasi mulle elvistellessään jalkansa niin hää ei sitten lähteny mukaan.  Kannatti jättää miehet poissa laskuista, koska kätkö löytyi aika pian! Kätkö oli siellä, missä alitajunta (järki?) sen sanoikin olevan, mutta vaikka olin jo aiempina iltoina sitä katsellut ja etsinyt, niin ei osunut silmiin. Yksin etsiessänikin kävin kätköpaikan lähistön kahdesti läpi, ennenkuin se osui silmiin. Hah!  Arvaatteko, sainko kuulla haistatteluja kun tulin kotiin hangon keksinä enkä todellakaan paljastanut kätkön sijaintia?  8)

Tänään (tai siis eilen koska oon näköjään taas kirjotellu kauan ja hartaasti yli klo 24...) Deletyksen koipi oli sitten jo paremmassa kunnossa. Tosin paranemiseen varmasti kovasti auttoi postissa saapunut sykemittari... Klo 21 ja risat läksimme sitten paljasjaloin käpyttelemään lenkkipoluille ihan vaan tämän sykemittarin testauksen takia ja yllättäenhän mä halusin sitten hieman pidentää testilenkkiä. Siirryimme Pekkalan Kartanolle, jossa iPhone ilmoitti lähimmän löytämättömän kätkön olevan.
 

Kartanolle mennessä ohitimme samassa pihapiirissä olevan omakotitalon ja hieman epäilytti mennä, mutta lohdutauduin sillä että Kartano sentään on tyhjä ja julkista(?) aluetta. Joten sinne siis.  Kaikenlisäksi kotitalon pihalla oli lastenleluja, joten kuvittelin että koko perhe on jo nukkumassa eikä huomaa jos me ihan vähän käymme tutkimassa Kartanon pihalla.  Kaikenlisäksi, voiko kaksi shortseihin ja suht värikkäisiin paitoihin pukeutunutta ja ennenkaikkea PALJASJALOIN liikkunutta pariskuntaa sotkea rosmoihin? Ainiin, voi.

Tämän kätkön kanssa selvisi, että Deletys ei ole lapsena pärjännyt aarteenetsintäleikeissä. Ihmettelin siis, kun hää halusi jo noin vartin päästä lähteä takaisin kotia kohti. Duh! Mä en.  Tuli ainakin selväksi, että meillä on hieman erilainen etsintäpolitiikka. Deletys lopettaa etsimisen n.15minuutin jälkeen ja palaa paikalle myöhemmin. Mä taas..no..mä olin käsivarttani myöten mm. vesirännissä (ei, tämä ei ollut spoilaus, paitsi sen suhteen että siellä kätkö ei ollut) ja en suostunut lähtemään vielä mihinkään kun kerran sinne asti (onhan täältä ehkä kilsa pari sinne..) oltiin tultu. Ja muutenkin olin päässyt vasta vauhtiin etsinnässä.

Deletys ilmoitti, että hää tahtoo lähteä ja mä ilmoitin, että etitään vielä 5 minuuttia. Löysinhän mä sen sitten, ja Deletyskin tuli pällistelemään että "minne se oli sen tunkenu?" "luuletko että kerron?" . Mutta armollisesti annoin Delenkin kuitata kätkön löydetyksi, vaikka hältä taisi jäädäkkin epäselväksi missä se tarkalleen oli..

Myöhemmin selvisi, että olin lukenut kätkön kuvauksen huolimattomasti iPhonen näytöltä. Kartanolla oli sitten kameravalvonta, joten tuo yöaikaan siellä haahuilu oli vähän..noh..hölmöä.  Ei vaan tullut mieleen, että tuollakin "korvessa" olisi kamerat, jossain keskustassa tms. niitä ehkä osaisi ottaa huomioon ilman erillistä piilottajan huomautusta..

Nyt odottelen päivää, että Deletyksen jalka on kuosissaan ja päästään penkomaan keskustan kätköt. Ja muutenkin haaveilen kokonaisesta päivästä, joka olisi omistettu ihan vaan täkäläisille kätköille.. Jästikaveri tai pari mukaan, niin voin samalla koukuttaa lisääkin ihmisiä, ei tarvitse tuon hätähousun kanssa aina liikkua ;)   Yksinkin voisin etsiä, mutta miusta se on vähän tylsää ja ennenkaikkea mun kilpavietti tykkää kilpailla kuka sen löytää.

Totesin myös tämän illan jälkeen, että kyllä mä iPhonen kanssa alan tuota harrastamaan. Taskulamppu ja "tutka" samassa paketissa ja pientä heittoa kun on, niin etsintäkin on jänskempää kun ei voi olla ihan varma onko sijainti oikea vai heittääkö kymmeniäkin metrejä. 
En tykkää kantaa tavaroita mukanani, joten mukana yleensä on vaan iPhone ja lompakko. Joista jälkimäisenkin jätän hyvin usein kotio, kattokoot nimen iPhonesta jos multa lähtee esmes pää irti ;P

Harmikseni englanninkieli ei ole sujunut multa koskaan, joten geokätköilystäkin osa hupia menee hieman ohi, mutta netillä selviää. Ja Deletys omistaa lähes täydellisen englanninkielen, joten viime tipassa hältä voi kysyä. Tosin, hää on kovin iPhonevihaaja, joten mutrustelua saan aina osakseni kun kyselen jotain iPhonen sovellukseen liittyvää.. Olisi kiva, jos joku jaksaisi suomentaa aiemmin linkittämäni ohjeen tuolle sovellukselle.

Mutta. Pälpätetty. Nyt tää painuu lakritsajäätelön kautta nukkumaan. Toivon hartaasti, että herran koipi on jo siinä kuosissa, että perjantaina saisin..eikun..saataisiin edes pari kätköä taas kuitattua löydetyksi. Keskustassa olisi tarkoitus käydä ostamassa mulle uusi pyörä sekä myöhemmin illalla rehvata kavereita (ihan vaan tiedoksi, hani.) joten eiköhän sitä tule edes ihan keskustakeskustan kätköt pengottua. Ellei ole kovasti jästejä estämässä... 

Onkohan täkäläiset poliisit muuten miten ymmärtäväisiä geokätköilyyn? En ole löytänyt vielä yhtään tarinaa, että Joensuun kätköilijät olisi joutuneet poliisille selittämään tekosiaan.. Olin meinaan kirjastolla varma, että joku lähitalon asukas soittaa kytät kun parhaillaan kolmekin tyyppiä tutkailee tarkasti seiniä ja ikkunalautoja...

Jätän tämän tekstin oikolukemisen välistä, vaikka se yleensä tapoihini kuuluukin. Läpilukemissa tahtoo olla se ongelma, että alan lisäilemään ja muokkaamaan tekstiä (pyrin kirjoittamaan edes jotakuin hauskasti, mikä ei nyt tähän aikaan ihan luonnistunut..) ja siihen vierähtääkin sitten mukavasti aikaa. Ajattelin kuitenkin vielä nukkuakkin..