Harmittaa, harmittaa ja harmittaa. 

On ollut aika hulabaloovuosi. Viime kesänä meille tuli extempore koiranpentu ja sitä ihmetellässä sit menikin kesä, syksy ja talvi.




Syksyn ja tämän kevään aikana myös tuli haudattua kaksi setää puolen vuoden sisään, odoteltua kun avomiehen eno teki kuolemaa ja ihmissuhteet on muutenkin menny vähän päin prinkkalaa, osin koiran takia mikä on vähän huvittavaa. Mutta niin kai se on, että koira on ainoa tapa valita sukulaisensa.  Masennus on myös vellonnu päässä aivan liikaa. Oikeestaan koko vuoden aika on menny aika alamäkeä. 

Nyt sitten on viime viikot vainonnut käsittämätön väsymys. Kilpparit pitäisi olla kunnossa (joskin siitä on jo aikaa parisen vuotta), mutta ensi kuun terkkarikäynnillä yritän saada uusintakokeen. Siihen asti popsin rautatabuja, josko hemoglobiinit ois taas maan alla.  Tää ei ole mitään "en ole saanut yöllä unta"-väsymystä, vaan jotain aivan muuta. Kun mä "sammun", mä saatan nukkua vain 10 min mutta herätessä se tuntuu siltä kuin oisin nukkunut viisi tuntia, mutta ei ollenkaan virkeä olo.  Todella hankala selittää edes Delelle, että en tiedä sit miten selitän terkkarille.. 

Nyt keväällä muutettiin uudelle asuinalueelle hienoon asuntoon. Tää on tämmönen "oikeiden ihmisten asuinalue" ja melkein hiljalleen voisin uskaltaa sanoa, että tää asunto taitaa olla se koti.  Ei se loppuelämän koti, mutta koti. Ei asunto, eikä kämppä. En ehkä osaa kodiksi kuitenkaan vielä sanoa, joten menee nimellä asunto, kämppä tai Petäikkölä. Oikeestaan ainoa hyvä asia hetkeen mun elämässä, mutta riittää täälläki vastoinkäymisiä sun muuta. 

Vanhan kämpän lähipurkki ei muuten antaudu, ei sitten millään. Nyt en ole kyllä AIKOIHIN edes käynyt yrittämässä, kun iski jo vihaturhautuminen. EI VOI olla niin vaikea peruspurkki..

Pari kuukautta tässä ehti kulumaan, ennenkuin saatiin käytyä vajaan kilsan päässä oleva(t) kätkö(t). Tässä ihan lähituntumassa on ainakin..öh..neljä kätköä, enemmänkin todnäk. Yhden päällä ollaan tietämättämme koko tää kaks kuukautta tanssittu koiran kanssa... Sitä ei kyllä enää löytyny, olisiko jästitty. 

Tänään tosiaan jossain klo 20 taistelin taas sohvalla väsymystä vastaan. Olin vakaasti päättänyt, että en enää nuku yöunien ja klo 10-12.30 ja 18-19.30 koomailun lisäksi yhtään. PAKKO saada kohdilleen vaikka sitten väkisin. Todennäkösesti "väkisin" ei taas kuulu mun aivojen sanavarastoon mutta yritystä on. 

Koira on isän luona maalla, tulee huomenna. Deletykselle manguin, että mennään kauppaan tai jotain, että en sammu taas. Jossain välissä sit hoksin hihkasta että "GEOKÄTKÖT!". Äkkiä työhousut jalkaan, huppari niskaan, maiharit jalkaan pitkästä aikaa ja reppuun muutama lyijykynä ja miehen töniminen ulos. Ulkona on ollut hyvin viileä ja sateinen keli, mutta melkeinpä hyvä vaan kun tuntui ekaa kertaa kolmeen päivään että saan happea. Toki mä olen ulkona hyppelehtinyt, tänäänkin kävin kaupassa (n. 3km yhteensä) pyörällä ja vieraitakin kävi, mutta silti tuntu että heräsin vasta äskettäin. 

Marssittiin ensimmäiseksi tutulle paikalle, joka taidettiin bongata jo heti alkuunsa. Mietiskelin joskus ekoilla käyntikerroilla, että voisi olla hyvä geokätkön paikka (ei ole kätköily poistunut aivoista, vaikka tauolla olenkin ollut :D ) ja tänään sitten napsahti aivoihin että siellähän ON purkki. Herraisä. 

Mutta ei. Nyt ei ollut purkkia. Purkin pitäisi kuvienkin mukaan olla isohko, mutta ei sitä löytynyt. Kävin koluamassa läheisen ojankin, että onko joku idari nakannut sen sinne mutta ei löytynyt mistään mitään. Paitsi roskia. Viimeisin loggaus netissä paljasti myös, ettei alkukuustakaan (jos oikein muistan) ole löytynyt. Kamala, kun huomaan että on ihan hukassa sanastokin.. kai sitä nyt loggaukseksi sanottiin? Pitää melkein mennä sänkyyn geosanaston kanssa. 
Yksi jästi pääsi hieman yllättämään, mutta onneksi ei oltu IHAN maassa möyrimässä. Ei kuultu yhtään, tai siis mä en puolikuurona kuulekkaan, että joku kävelee ja sateisuuden takia tuntui vähän "mahdottomaltakin" että joku muukin köpöttelisi metsässä mutta näköjään. Hieman vaikutti kummastuneelta, mutta ehdin jo hätäselityksenä keksiä että etsiskellään kihlasormusta. Onneksi ei kuitenkaan mitään kysellyt.

Seuraava kätkö ei ollut olleskaan kaukana. Joskin me talsittiin sinne metsän läpi. Keväämmällä sama polku pakotti meiät kääntymään, kun oli mutaliejua ja pimeä yllätti. Nyt oli ihan hauska reissu, mitä nyt vähän märkä. Näytin idiootilta, kun kävelin kädet suoraan ylöspäin sojottaen kun yritin olla mahdollisimman laiha ettei ihan kastu. Saniaisia paljon.  Tämän kätkön kuvauksessa varoiteltiin punkeista. Voitte arvata kahdesti, kutisinko koko loppuretken ajan lukemisen jälkeen. Olin varma, että housuissa on joku joka ryömii, vaikka housut on sellaset että ihan noin vain ei kukaan pääse sisään. Mutta kun Dele(tys? oon jo hänenkin nickinsä unohtanut...) ei nähnyt päältäpäin mitään, niin tottakai seuraava vaihe niskan/päänahan/kasvojen kutinasta on siirtyä kutisemaan vaatteiden alta. 

Mut oli ihan hienoa metsikköä. Pahoittelut, että kuva(t) on päin prinkkalaa. Otin iPhonella, lähetin sähköpostiini ja esikatselussa näytti olevan oikeinpäin mutta Vuodatukseen lataamisen jälkeen tapahtui jotain mystistä. Koska en kahdessa sekunnissa keksinyt, miten nämä käännetään (tai voiko edes kääntää), angstaan ja annan olla noin.

 

Tämä ei ole "lähelläkään" kätköä, mutta ohitimme.

Itse kätkö oli todellakin vaikuttavalla paikalla, ainakin näin ituhipin mielestä. Kätköä etsittiin, varmasti monen muun tavoin, ensin siitä "ilmeisimmästä" paikasta. Vaikka olin lukenut vinkin, tajusin ratkaisevan sanan vasta kun Dele oli kätkön löytänyt. Ei me montaa minuuttia paikalla aikaamme kulutettu, mutta kätkön löytymisen jälkeen lukasin jostain syystä vinkin uusiksi ja totesin "Daa". Sanotaanko, että JOS olis tullut käytettyä aivoja (Dele ei vinkkiä lukenut ennenkuin viime hetkillä) niin olisin ehkä hoksannut olla tunkematta edes iPhonea epämääräisiin koloihin. Tapanani siis on kuvata kolot videolle, ennenkuin työnnän summamutikassa käsiäni sinne. Jotain olen ehkä oppinut kissojen kanssa eläessä... *köh* 

Kätköä lähellä on kelo. Tykkään hirmuisesti keloista ja halasin tätäkin tapausta kun kerran vierestä mentiin. Mies taas vähän aikaa katseli mun kelonrutistusta ja totesi että "Kohta tippuu tikka päähän". Punkkeja ei ehkä matkaan tarttunut, mutta muurahainen puri äkäsesti peukalon ja etusormen välissä olevaan nahkaan.

Kolmas kätkökään ei olleskaan kaukana ollut, mutta sijaitsee "julkisella" paikalla. Tälläkin kertaa kätköä lähellä oli kymmenkunta autoa pysäköity, joten eipä tullut sinne menosta mitään. Käveltiin sitten kotio, aikaa taitaa kävelyyn kulua 5-10min joten eipä mikään mahdottumuus hakea sitten kun koiran kanssa paikan ohi seuraavan kerran kuljetaan. 

Lenkkeilypaikat&maisemat on täällä ehkä hienot. Tässä kuva väärinpäinmaailmastamme. Selitän kuvaa sillä, että lähellä tuota sijaitsee ojan yli menevä lauta, jossa lukee Wonderland ---> 

 

Vielä taitaa hieman kauempana, mutta lähellä silti, olla muutama kätkö. Sitten pitää taas siirtyä varmaan perusperkelepurkin pariin tai katsella, onko keskustan tuntumassa jotain löytämättä jos koiran kanssa heittäisi jonkun päiväkeikan. 
Sen perusperkeleen, joka vihaa mua eikä antaudu.  Tulee ehkä samalla käytyä vilkasemassa, miten vanha kämppä jakselee. Pekka Peruspurkkina se tunnetaan yleisesti. 

Vanhat kuvat ei näköjään näy. Selvitän asiaa, jos jaksan.
 

edit: Herraisä, pari vuottahan mulla taukoa on ollu vissiin blogissa. Tuolta blogin oikeasta kulmasta huomasin vuoden 2011 ja mä en tajua mihin vuosi 2012 on KOKONAAN hukkaantunut...
Voi pyhä hlvetti.. piti ihan käydä katsomassa logeista, että mitenkäs mun kätköilyt menekään, tuli olo että en ehkä ole kaikkea blogiin kirjoittanut (tuskin on ollut kirjoitettavaakaan)  ja kieltämättä nyt on olo että vaikka 2012 olen 8 purkkia (ja perusperkelettä) nuuskinut, tuo vuosi on mennyt hujahtamalla ohi.. En voi uskoa, että aktiivisin aika oli 2011, mä niin muistan ne tonkimiset ja kaikki :/
Pitäisi lukea noi vanhat kirjoitukset, että pysysin kärryillä, mutta nyt-ei-vaan-pysty. 

Hetki piti toljottaa, kun näytti löydetyksi myös Iisalmea. Oli totaalinen WTF-hetki, ennenkuin muistin että Deletyksen vanhemmille mentäissä kaivelin appiukkokokelasta odotellessa nokkosia uhmaten Iisalmen asemalla olevan purkin esiin. Siitä sit kärsinkin vajaa 100km nokkosien pistoista koivissa. Haapajärvellä ei sit näköjään olekkaan tullu käytyä purkkeja etsimässä. Tylsää. Huomaa kyllä, että on vuosi mennyt aika usvassa kun en meinaa muistaa mitään, mutta sitten kesä 2011 on kyllä päässä. Älytöntä. Vihaan masennusta. Ei tule mistään mitään, enkä ole käytännössä päässy elämässäni varsinaisesti eteenpäin kahden vuoden aikana. Ei ammattia eikä mitään, paitsi vähintään vuoden terapia alkoi viime vuonna joulun alla. Jeh. Mutta valivali, elämä on. NYT voisin mennä nukkumaan.