Doniin. Aloitetaas..

Blogin osoitteen outous, eli "intiaanien virhe" on anagrammi omasta nimestäni. Päädyin lopulta siihen, koska en keksinyt parempaakaan.  Blogin nimestä (Koordinaatiskelua) kuuluu kiitos Geocache.fi-sivuston Minnelille, jonka savolaisvitsistä törkeästi pöllin tuon vallan loistavan väännöksen.  Vaikka olenkin putipuhdas Joensuulainen, niin savon kieli on jostain syystä kiehtonut aina.

Jokatapauksessa, blogi on nyt ainakin aluksi vuodatuksessa helppouden ja suomalaisuuden takia ja katselen nyt miten tämä lähtee käyntiin. Sitten voin alkaa jo pukkaamaan parempaakin kehiin, kotisivujen tekokin olisi aivoissa hautumassa.

Mutta asiaan! Tiivistän tähän ensimäiseen kirjoitukseen  kaikki viime päivien geokätkö-seikkailuni, mutta jatkossa olisi tarkoitus jaksaa kirjoitella "lähes" reaaliajassa.


 

Geokätköilyyn tutustuin ensimäisen kerran jossain keskustelupalstojen maailmassa jo vuosia sitten, mutta mitenkään paremmin en siihen perehtynyt vaikka perusidean tiesinkin.

Tuo matkassani paljon kulkeva miehentekele (Deletys) jossain välissä alkoi viettämään kauppareissuilla aikaansa Karsikon kirjaston liepeillä kännykkänsä kera. Selvisi sitten, että katselee geokätkön sijaintia ja tuli sitä muutaman kerran itsekkin oltua mistään mitään tietämättömänä etsimässä jotain, josta ei ollu edes hajua _mitä_ etsin.. Sitä ei löytynyt, koska sijaintikin oli useamman kymmenen metriä pielessä.

24.5.-11 sovimme lähtevämme kaverin kanssa kävelemään, ja näin ollen päädyimme sitten 15 kilometrin päähän Utran Saarille. Sieltä lähtiessä Deletys sitten ratsasi ihka ekan kätkön, johon kirjasi myös sekä minut että kaverin oman nickinsä (jota ei vielä ollut edes rekisteröinyt...) alle. Joten, jos kys.kätkön lokikirjasta löytyy salaperäinen "Heini" , niin se olen minä sitten. Törkeästi myöhemmin http://www.geocaching.com sivustolle rekkaroituessani kuittasin törkeästi myös tämän kätkön löydetyksi, vaikka se ei taida ihan sääntöjen mukaista olla..  

Aikaa ehti menemään 6.6.-11 asti, ennenkuin kunnolla vihkiydyin asiaa. Olimme jo joitakin päiviä aiemmin paikantaneet Karsikon kirjaston kätkön hieman oikeampaan paikkaan, mutta ei vain löytynyt.  Tuona päivänä etsimme sitä ekan kerran ihan kunnolla ja jonkin ajan etsinnän jälkeen hälytin myös em. lenkkeilykaverin mukaan. Väliäkö hällä, että kello oli yhdeksän illalla ja arkipäivä ja kaverin&meidän välissä joki..  
Vahvistus saapui ja itse hain kaupasta naposteltavaa, mutta tuloksettoman etsimisen jälkeen (tai heh..Tapani mukaan tsekkasin myös kirjaston roskikset, eli dyykkarin näkökulmasta ei niin tuloksetonta vaikka mitään en ottanutkaan..) vaihdoimme kirjastolta paikkaa Karsikon Pappilaan. Sieltä kätkö löytyi, ohiajamisen jälkeen,  suhkot kivuttomasti ja tutustuin ekaa kertaa kätköön jossa oli pientä roipetta.  Eka mielleyhtymä tuli dyykkaykseen ja innostuinkin kaikesta ihanan turhasta pienestä roippeesta joita kätköstä löytyi, mutta Deletys valisti että näitä ei saa ottaa kourallista vaan tilalle on jätettävä vaihtoesine jos jotain otan. Ehdotin kympin seteliä, mutta jostain syystä miehet ei oikein ymmärtäneet? 
Juholta sitten löytyi avainnipusta pääkallo, jonka hän sinne jätti vaikka mukaan emme mitään ottaneetkaan kun jopa mä hamsterina pidin näppini erossa kun ajattelin että "kyllähän tää ihan kivaa on, mutta njääh.." Tähän kätköön kirjasin ensimäisen kerran nickilläni, vaikka en ollut rekkaroitunutkaan sivustolle. Luotin, että kukaan muu ei käytä Mesostigmata-nickiä, vaan sen jälkikäteen rekkaroitua kätköilysivustolle vaikka en ajatellutkaan että mitenkään ahkerasti tulisin etsiskelemään mitään "mutta jos nyt kuitenkin tsekkais tarkemmin millasta se on.."
 
Tämän kätkön jälkeen siirryimme Karsikon venesatamaan (mikälie..) josta löysin ihan itse ihkaensimäisen kätköni. JEE!  ja naps..

Jätkät ei itikoiden paljouden takia haluneet jäädä syömään suklaata ja sipsejä rantaan, joten saattelimme Juhon kotimatkalle ja itse siirryimme kotio. Mie tietty ensimäisenä kyselemään, onko Geokätköilylle suomalaista sivua, koska englanti on mulla aivan olematon.  Loppuilta ja taisi osa yötäkin mennä sitten siinä, kun ihastelin miten paljon (nykyään tuntuu vähältä..) täälläkinpäin ja ihan jopa naapurustossa on kätköjä. Unohtamatta toki sitä tyydytystä, jonka sain kun sain kuitata pari kätköä löydetyksi samalla kertaa. Jee!  Omakehu kunniaan! 

Mutta. Se Karsikon kirjaston kätkö!  Sitähän me ei löydetty.

Seuraavana iltana, eli 7.6. läksimme Deletyksen kanssa takaisin kirjastolle. Yhä edelleen tuloksetonta etsintää. Latasin iPhone 4:seeni (kyllä, olen Applenisti) kahdeksan euroa maksavan Geocaching-sovelluksen , josta myöskään ei kyllä ollut hyötyä vaikka myöhemmin selvisikin että sovellus näytti aikalailla oikein kätkön sijainnin. Ainakin tarkemmin, kuin Deletyksen N900 ja se on pääasia ;-P

Deletykselle tuli taas yhteensopivuusongelma itikoiden kanssa, joten kätkön etsiminen jäi siltäkin erää vajaaksi. 

8.6.  polkasin cityseurakunnalle (jossa olen suht ahkera kävijä sekä nykyään myös orjana..) ja ennen "työ"ajan alkua hiippailin rakennuksen takapihalle ja katselin kätköä. Tämä vaan oli hieman haastavaa klo 10 aamupäivällä, koska ihmisiä tuli ja meni vaikka talon takapiha onkin lähinnä pimeä loukko. Yritä siinä sitten esittää mattimeikäläistä, kun samalla kiskot seinästä irtopalojen yms. näköisiä juttuja irti. Yritän kunnioittaa sitä sääntöä, että ulkopuoliset eli "jästit" eivät kiinnostuisi tekemisistäni ja huonoimmassa tapauksessa kävisi tahallaan tai tietämättään tuhoamassa/kadottamassa/jne kätkön.  Jätin etsimisen myöhemmäksi, ja hipsin töihin.
Töistä miut noukuttiin erään gentlemannin toimesta Coffee Houseen soodalle, jossa sitten sota- ja ihmissuhdejuttujen jälkeen kysäisin tunteeko se geokätköilyä. Jotakuin tuttu, ei tiennyt sen tarkemmin ("ihan kuin mie vielä viikko sitten." )  Mainitsin sitten, että ajattelin käydä cityseurakunnan kätköä vielä etsimässä ja hänhän sitten tottakai tuli mukaan katsomaan.  Kellonaika sattui olemaan vähemmän ruuhkainen, joten muistaakseni saatiin olla ihan kaksistaan etsimässä.  Löysin kätkön tällä kertaa lähes heti, olin jo aamulla ollut hyvin lähellä mutta huolimaton.
Kuittasin lokiin nimeni, totesin että vaihtosälää olisi tarjolla joten yritin löytää laukustani vaihtotavaraa. Kotoa lähtiessäni en vaan ollut suunnitellut kätköileväni, joten laukusta löytyi lähinnä papereita ja avaimeni.  Mietin, haenko Cityseurakunnan kirja- ja taidekaupasta jotain halpista tai nappaisinko sieltä esim. tähtitarran, mutta päädyin lopulta laittamaan typerästi 20 sentin kolikon. Vaihdossa otin mukaani vihreän muovisen poletin, jossa pässin (oinaan?) kuva.  Toivottavasti tämä ei ole mikään matkalainen tai muu erikoisempi tavara! 


 

Myöhemmin alkoi kaduttamaan rahan jättö, ei siis siksi että köyhdyin vaan muuten vaan koska oli se vähän typerää. Ajattelinkin, että seuraavalla keskustareissulla käyn nappaamassa rahan pois ja laittamassa tilalle jotakin muuta, ellei sitten joku ole käynyt rahaa jo vaihtamassa. Vähintäänkin epäilyttävää varmaan löytää tollaisesta paikasta rahaa, mutta kyllä se ihan aito kolikko on...
Halusin vain ehdottomasti tästä kätköstä tavaran mukaani, koska se oli ensimmäinen täysin itsenäinen kätkö jonka löysin, toki kaveri oli mukana mutta sitä ei lasketa. Kaikenlisäksi kätkö oli yhden täkäläisen "tukikohtani" takana (srk siis..) joten tottakai halusin muiston.  

Kotimatkalla kävin ratsaamassa myös ilosaaren kätkön ja sen löysinkin ilman suurempia vaikeuksia.  Seuraava kätkö oli lyhyen matkan päässä, joten kävin etsiskelemässä sitäkin mutta jästilauma sillalla hieman häiritsi etsiskelyä. Nokkosen iskun jälkeen läksin kotio ilmottamaan Deletykselle, että mä oon vähän niiku pro siihen verrattuna. Mikä omakehu..?

Keskiyön kieppeillä yritin saada Deletystä mukaani jo riesaksi muodostuneelle kirjastokätkölle, mutta koska herra loukkasi mulle elvistellessään jalkansa niin hää ei sitten lähteny mukaan.  Kannatti jättää miehet poissa laskuista, koska kätkö löytyi aika pian! Kätkö oli siellä, missä alitajunta (järki?) sen sanoikin olevan, mutta vaikka olin jo aiempina iltoina sitä katsellut ja etsinyt, niin ei osunut silmiin. Yksin etsiessänikin kävin kätköpaikan lähistön kahdesti läpi, ennenkuin se osui silmiin. Hah!  Arvaatteko, sainko kuulla haistatteluja kun tulin kotiin hangon keksinä enkä todellakaan paljastanut kätkön sijaintia?  8)

Tänään (tai siis eilen koska oon näköjään taas kirjotellu kauan ja hartaasti yli klo 24...) Deletyksen koipi oli sitten jo paremmassa kunnossa. Tosin paranemiseen varmasti kovasti auttoi postissa saapunut sykemittari... Klo 21 ja risat läksimme sitten paljasjaloin käpyttelemään lenkkipoluille ihan vaan tämän sykemittarin testauksen takia ja yllättäenhän mä halusin sitten hieman pidentää testilenkkiä. Siirryimme Pekkalan Kartanolle, jossa iPhone ilmoitti lähimmän löytämättömän kätkön olevan.
 

Kartanolle mennessä ohitimme samassa pihapiirissä olevan omakotitalon ja hieman epäilytti mennä, mutta lohdutauduin sillä että Kartano sentään on tyhjä ja julkista(?) aluetta. Joten sinne siis.  Kaikenlisäksi kotitalon pihalla oli lastenleluja, joten kuvittelin että koko perhe on jo nukkumassa eikä huomaa jos me ihan vähän käymme tutkimassa Kartanon pihalla.  Kaikenlisäksi, voiko kaksi shortseihin ja suht värikkäisiin paitoihin pukeutunutta ja ennenkaikkea PALJASJALOIN liikkunutta pariskuntaa sotkea rosmoihin? Ainiin, voi.

Tämän kätkön kanssa selvisi, että Deletys ei ole lapsena pärjännyt aarteenetsintäleikeissä. Ihmettelin siis, kun hää halusi jo noin vartin päästä lähteä takaisin kotia kohti. Duh! Mä en.  Tuli ainakin selväksi, että meillä on hieman erilainen etsintäpolitiikka. Deletys lopettaa etsimisen n.15minuutin jälkeen ja palaa paikalle myöhemmin. Mä taas..no..mä olin käsivarttani myöten mm. vesirännissä (ei, tämä ei ollut spoilaus, paitsi sen suhteen että siellä kätkö ei ollut) ja en suostunut lähtemään vielä mihinkään kun kerran sinne asti (onhan täältä ehkä kilsa pari sinne..) oltiin tultu. Ja muutenkin olin päässyt vasta vauhtiin etsinnässä.

Deletys ilmoitti, että hää tahtoo lähteä ja mä ilmoitin, että etitään vielä 5 minuuttia. Löysinhän mä sen sitten, ja Deletyskin tuli pällistelemään että "minne se oli sen tunkenu?" "luuletko että kerron?" . Mutta armollisesti annoin Delenkin kuitata kätkön löydetyksi, vaikka hältä taisi jäädäkkin epäselväksi missä se tarkalleen oli..

Myöhemmin selvisi, että olin lukenut kätkön kuvauksen huolimattomasti iPhonen näytöltä. Kartanolla oli sitten kameravalvonta, joten tuo yöaikaan siellä haahuilu oli vähän..noh..hölmöä.  Ei vaan tullut mieleen, että tuollakin "korvessa" olisi kamerat, jossain keskustassa tms. niitä ehkä osaisi ottaa huomioon ilman erillistä piilottajan huomautusta..

Nyt odottelen päivää, että Deletyksen jalka on kuosissaan ja päästään penkomaan keskustan kätköt. Ja muutenkin haaveilen kokonaisesta päivästä, joka olisi omistettu ihan vaan täkäläisille kätköille.. Jästikaveri tai pari mukaan, niin voin samalla koukuttaa lisääkin ihmisiä, ei tarvitse tuon hätähousun kanssa aina liikkua ;)   Yksinkin voisin etsiä, mutta miusta se on vähän tylsää ja ennenkaikkea mun kilpavietti tykkää kilpailla kuka sen löytää.

Totesin myös tämän illan jälkeen, että kyllä mä iPhonen kanssa alan tuota harrastamaan. Taskulamppu ja "tutka" samassa paketissa ja pientä heittoa kun on, niin etsintäkin on jänskempää kun ei voi olla ihan varma onko sijainti oikea vai heittääkö kymmeniäkin metrejä. 
En tykkää kantaa tavaroita mukanani, joten mukana yleensä on vaan iPhone ja lompakko. Joista jälkimäisenkin jätän hyvin usein kotio, kattokoot nimen iPhonesta jos multa lähtee esmes pää irti ;P

Harmikseni englanninkieli ei ole sujunut multa koskaan, joten geokätköilystäkin osa hupia menee hieman ohi, mutta netillä selviää. Ja Deletys omistaa lähes täydellisen englanninkielen, joten viime tipassa hältä voi kysyä. Tosin, hää on kovin iPhonevihaaja, joten mutrustelua saan aina osakseni kun kyselen jotain iPhonen sovellukseen liittyvää.. Olisi kiva, jos joku jaksaisi suomentaa aiemmin linkittämäni ohjeen tuolle sovellukselle.

Mutta. Pälpätetty. Nyt tää painuu lakritsajäätelön kautta nukkumaan. Toivon hartaasti, että herran koipi on jo siinä kuosissa, että perjantaina saisin..eikun..saataisiin edes pari kätköä taas kuitattua löydetyksi. Keskustassa olisi tarkoitus käydä ostamassa mulle uusi pyörä sekä myöhemmin illalla rehvata kavereita (ihan vaan tiedoksi, hani.) joten eiköhän sitä tule edes ihan keskustakeskustan kätköt pengottua. Ellei ole kovasti jästejä estämässä... 

Onkohan täkäläiset poliisit muuten miten ymmärtäväisiä geokätköilyyn? En ole löytänyt vielä yhtään tarinaa, että Joensuun kätköilijät olisi joutuneet poliisille selittämään tekosiaan.. Olin meinaan kirjastolla varma, että joku lähitalon asukas soittaa kytät kun parhaillaan kolmekin tyyppiä tutkailee tarkasti seiniä ja ikkunalautoja...

Jätän tämän tekstin oikolukemisen välistä, vaikka se yleensä tapoihini kuuluukin. Läpilukemissa tahtoo olla se ongelma, että alan lisäilemään ja muokkaamaan tekstiä (pyrin kirjoittamaan edes jotakuin hauskasti, mikä ei nyt tähän aikaan ihan luonnistunut..) ja siihen vierähtääkin sitten mukavasti aikaa. Ajattelin kuitenkin vielä nukkuakkin..